Nuoren helsinkiläismiehen kuvat ja videot ihastuttavat somessa. Niiden takana on paitsi taitoa, myös työtä ja vaivannäköä.

Joonas Linkolan kuvaama revontulivideo on ollut huikea somehitti. Pelkästään Instagramissa sitä on katsottu yli 220 000 kertaa eri kanavilla. Videolla mies makaa lasi-iglussa ja ihailee taivaalla näkyvää värinäytelmää. Videon syntyminen vaati suunnittelua ja tuuriakin. Silti sen suosio on ollut Linkolalle itselleenkin yllätys.

– Tiesin että siitä tulee hyvä, mutta en odottanut näin isoa suosiota, hän tunnustaa.

Hittivideon idea tuli Linkolalle mieleen jo vuosi sitten, mutta sopivan kuvausajankohdan odotteluun meni pitkä aika. Revontulia kuvataan usein ulkona, mutta Linkola halusi näyttää luonnonilmiön uudella tavalla. Levillä sijaitsevat lasi-iglut kiehtoivat kuvauspaikkana. Yhtenä yönä oli luvattu upeita taivaan tulia, ja hän asetti kameran laakajulmaobjektiivilla ottamaan kuvia tasaisin väliajoin. Onneksi niitä myös sinä yönä näkyi!

– Kamera sai rullata niin pitkään kuin paristoa riitti. Aamulla piti sitten rynnätä tietokoneelle katsomaan, mitä muistikortille oli tallentunut, hän muistelee.

Jälki oli iloinen yllätys, sillä revontulien kuvaaminen ei ole helppoa niiden nopeuden ja epävarman näkymisen vuoksi. Tuloksena oli hieno video haastavasta aiheesta.

Linkolan tarina osoittaa, kuinka paljon työtä somessa ihmisiä ilahduttavan sisällön luominen voi vaatia. Mies jakaa Facebook- ja Instagram-tileillään myös hienoja luontokuvia ja -videoita, jotka nekin ovat suunnitelmallisen työn tuloksia. Nytkin takana oli viiden viikon kuvausreissu, jonka aikana on seikkailtu pohjoisen luonnossa ja tuotettu sosiaalisen median sisältöä eri firmoille. Sellaisenaan kuvat eivät välttämättä verkkoon päädy, sillä joskus otokset vaativat myös käsittelyä.

– En ole dokumentaarinen kuvaaja, kertoo Linkola. Hänelle tärkeämpää on välittää luonnossa liikkumisen fiilistä ja iloa.

Luonnossa vaeltaminen on joskus hikistä, likaista ja rankkaa touhua, eikä retkeilyn riemu välttämättä arkisista otoksista välity.

– Käsittelen kuvia silloin, kun se on mielestäni tarpeen, kuvaaja sanoo.

 Itse asiassa mies ei pidä itseään valokuvaajanakaan: lajissa on kuulemma vielä opittavaa.

– Olen tarinankertoja, hän kuvailee.

Kuvausta Linkola on harrastanut vasta kolmisen vuotta. Kuvansa hän ottaa järjestelmäkameralla, mutta aloitteleva luontokuvaaja pärjää puhelimenkin kameralla. Ne ovat Linkolan mukaan nykyään jo varsin kehittyneitä ja toimivia.

– Paras kamera on se, joka on mukana kun kuva pitää ottaa, hän neuvoo.

Luontokuvauksesta kiinnostunutta someosaaja neuvoo selaamaan ahkerasti Instagramia. Kun sieltä löytyy kuva, joka miellyttää, kannattaa tutkia kuvaajan koko tili: kuvaajilla on usein tunnistettavia tyylejä ja kädenjälkiä.

– Kannattaa myös kokeilla, saako itse otettua samanlaisen kuvan, vinkkaa Linkola.

Toisen kuvien toistaminen opettaa paljon. Hän neuvoo myös ottamaan yhteyttä kuvaajaan, ja kyselemään neuvoja. Instagram-yhteisössä moni jakaa niitä mielellään, ja sen kautta voi muodostaa erilaisia verkostoja.

Joonas Linkolalle rakkaimpia kuvauskohteita ovat kesämökkisaari Saimaalla sekä pohjoinen: Suomen Lappi sekä Ruotsin ja Norjan pohjoisosat. Suomestakin löytyy paljon kuvattavaa, vaikka täältä ne jylhimmät vuoret ja vuonot puuttuvatkin. Itse asiassa aloittelijan on hyväkin kuvata lähellä ja etsiä aiheita sieltä. Linkolan mukaan se kehittää silmää ja mielikuvitusta.

Hän myös kannustaa kaikkia kuvaamaan Suomea sekä jakamaan sisältöä somessa. Hänen mielestään siellä toimivat itsenäiset kuvaajat eivät kilpaile toisiaan, vaan isoja toimijoita vastaan. Ja kuvilla sekä videoilla on tehtävänsä.

– Niiden avulla Suomea brändätään matkailumaana kokemus kokemukselta, hän pohtii. – Se on pitkä prosessi.