Interviewed by Momondo (FIN)

Milloin rakkautesi matkustamiseen syntyi?

Vahva veikkaukseni on, että jokin puraisi minua kun olin lukion vaihto-oppilaana Australiassa. Asuin Sydneyn lähellä, ja matkustin ympäri maata muiden vaihtareiden kanssa. Vuodessa ehti sopeutua ja tutkia, oppia itsestään ja ympäristöstä. Joskus toivon, että sen ajan voisi kokea uudestaan.

“Omakuva sinisenä hetkenä. Senja -saaren jylhät maisemat olivat vailla vertaa – hengitin viileää syysilmaa ja odotin en varsinaisesti mitään, ja lopulta ei mitään saapui.”
“Omakuva sinisenä hetkenä. Senja-saaren jylhät maisemat olivat vailla vertaa – hengitin viileää syysilmaa ja odotin en varsinaisesti mitään, ja lopulta ei mitään saapui.” @Joonas Linkola

Mikä on unelmiesi reissukohde?

Tällä hetkellä unelmieni kohde on Pohjois-Amerikan länsirannikko. Sellaisen matkan suunnittelu on kuitenkin vasta alkutekijöissä, enkä aio kiirehtiä. Kun lähtee niin pitkälle, olisi hienoa ottaa rennosti ja varata reilusti aikaa reissuun. Pohjoinen pallonpuolisko on aina kiehtonut minua.

“Kun ensimmäiset auringonsäteet osuvat puihin, ja tulee lämmin, ja sinä hymyilet.” Oulangan kansallispuisto, Suomi.
“Kun ensimmäiset auringonsäteet osuvat puihin, ja tulee lämmin, ja sinä hymyilet.” Oulangan kansallispuisto, Suomi. @Joonas Linkola

Mitä elämä tien päällä on opettanut sinulle maailmasta ja itsestäsi?

Olen oppinut kuuntelemaan. Haluan olla läsnä hetkessä, kun joku puhuu minulle – useimmiten ihmisillä on jotain sanottavaa. Olen myös oppinut suunnittelemaan ja organisoimaan. Vapaa-ajan, harrastusten ja ammatin yhdistäminen ei ole helpoin homma. Tien päällä eläminen voi käydä raskaaksi ilman asianmukaista suunnittelua.

Mikä on seuraava seikkailusi?

Syyskuussa on lähtö kohti Pohjois-Italiaa. Sieltä käsin teen töitä sisällöntuotannon parissa, ja keskityn Dolomiittien sekä Alppien alueelle. Toivottavasti voisin myös viettää aikaa Sloveniassa sekä Kroatiassa. Laita viestiä jos olet mestoilla, ja lähdetään ulkoilemaan!

Miten valitset reissukohteesi?

Useimmiten kaikki alkaa toiveesta tai halusta tehdä jotain, esimerkiksi hiihtää, vaeltaa tai vaikka vain rentoutua. Sitten etsin ympäriltäni samanhenkistä porukkaa, ja se onkin koko reissun ydin. Tykkään kyllä matkustaa myös yksin, mutta loppujen lopuksi olen hyvin sosiaalinen tyyppi ja nautin hyvästä seurasta. Reissukohde on monesti kompromissi myös vuodenajan, sääolosuhteiden sekä matkan pituuden välillä.

Voisitko jakaa jonkin upean kokemuksen matkoiltasi?

Tapahtuipa keskellä kylmintä talvea, yöttömän yön pimeydessä, Suomen Lapissa. Hiihdettiin hitaasti eteenpäin umpihangessa Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Yli tuntureiden ja vaarojen ja läpi koskemattomien metsien – vastaan ei tullut ristin sielua. Lumi narskui suksien alla ja pakkanen kiristyi, kun laitettiin telttaleiriä pystyyn. Kuu nousi ja valaisi metsät ja mäet, ja sitten tuli taivaan tulet. Sellaiset revontulet, että huimasi kun katsoi ylös ja yritti pysyä niiden perässä. Vihreä kaari, punainen nauha ja räiskyvä korona – sitä hetkeä en unohda koskaan.

Voisitko jakaa lempikuvasi ja kertoa siitä jotain?

On huojentavaa katsoa, kuinka vuoret laskevat hiekkarannalle ja yhdistyvät avomereen. Kvalvika, Norja
On huojentavaa katsoa, kuinka vuoret laskevat hiekkarannalle ja yhdistyvät avomereen. Kvalvika, Norja @Joonas Linkola

Instagrammerina mun filosofia on, että “sitä saat, mitä annat”. Verkostoituminen sosiaalisessa mediassa on usein alku jollekin suuremmalle. Sitä kautta löytää samanhenkisiä tyyppejä, joihin on kunnia tutustua oikeassakin elämässä. Tämänkin telttakuvan takana on sellainen tarina.

Pari vuotta sitten tutustuin Instagrammissa yhteen suosikkivalokuvaajistani, Daniel Ernstiin. Vuosi siitä eteenpäin matkasimme sattumalta samaan aikaan Pohjois-Norjaan, missä seikkailimme hyvän tovin.

Kuvan rannalla teimme leirin, hengailimme nuotiolla ja vaihdoimme kokemuksia sekä syvempiä ajatuksia. Kvalvika-ranta on itse asiassa yksi suosikeistani, ja niinpä vuoden jälkeen palasimme Danielin kanssa samalle rannalle.

Voisitko kertoa parhaasta henkilökohtaisesta suhteesta, jonka olet luonut reissuillasi?

Syvimmät reissuystävyyteni juontavat juurensa aina Australian vaihtovuoteen asti. Muutamasta vaihtarista muodostui minulle tärkeitä ystäviä, joita edelleen tapaan niin usein kuin mahdollista. Luulen, että pitkä ja kokemusrikas vuosi kaikkine vastoinkäymisineen ja onnellisine hetkineen yhdisti meitä erityisellä tavalla.

Onko sinulla joitain valokuvauksen perusvinkkejä, joita haluaisit jakaa?

1) Rajaa kuvasta pois kaikki epäolennainen. Voit aina kysyä itseltäsi: ”Mikä tässä kuvassa on tärkein viesti tai asia?” ja anna sille tilaa.

2) Valaise kuva sen tärkeimmän kohteen mukaan. Oli se sitten ihminen, metsä tai vuori. Ei haittaa, jos jokin epäolennainen osa palaa puhki tai on varjossa.

3) Anna katsojan mielikuvituksen hahmottaa kuvassa olevien asioiden suhteet: etäisyydet, mittasuhteet ja vuorovaikutus. Asettamalla esimerkiksi etu- ja taka-alalle jotain, mikä luo syvyyttä, voi katsoja ikään kuin upota tarinaan.

”Sveitsin vuoristossa haikkasimme oppaan mukana jäätikölle asti. Valtaviin jääluoliin mahtuisi vaikka kokonainen konsertti.” Zinal Glacier, Sveitsi.
”Sveitsin vuoristossa haikkasimme oppaan mukana jäätikölle asti. Valtaviin jääluoliin mahtuisi vaikka kokonainen konsertti.” Zinal Glacier, Sveitsi. @Joonas Linkola

Mitkä asiat inspiroivat sinua tarinankertojana?

Rakastan haastaa itseäni. Vaikeiden asioiden tekeminen ja niissä mokaaminen on erityinen tapa oppia niin itsestään kuin siitä, mitä sitten tekeekään. Elämäntilanteeni mahdollistaa rutiinittoman arjen, ja joka päivä on erilainen.

Toivon, että pystyn tarinankertojana levittämään kannustavaa ja rohkaisevaa sanomaa, jotta muutkin haastaisivat itseään ja tekisivät hienoja asioita yhdessä. Erityistä inspiraatiota saan luonnosta ja musiikista sekä läheisiltäni.


Joonas Linkola on momondon uusi Open World Ambassador. Lue alkuperäinen artikkeli tästä.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *